Tämä blogi tulee kertomaan nuoren hevosharrastajan arjesta omalla tallilla. Hauskoja tarinoita riittäisi kerrottavaksi yli kuuden vuoden ajalta, mutta tulen keskittymään nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Uusia videoita ja kuvia alkaa myös tulemaan, kun saan ensin kirjoittamisen hyvälle mallille. En lupaa vielä itselleni tästä uutta harrastusta, koska aika on aina kuitilla. Tykkään kuitenkin kirjoittamisesta, joten haluan yrittää tätä oikeasti. Täällä on myös hyvä analysoida treenejä. Tähän mennessä olen kirjoittanut ratsastuksista Instagramiin, mutta kännykällä on inhottava kirjoittaa.
Vaikka blogi kertoo minun harrasteluistani, päätähtenä tulee olemaan treenikaverini Najah (tutummin Naja). Najan olen omistanut tarkalleen ottaen kolme vuotta ja kaksi kuukautta, joten olemme päässeet jo hyvin tutustumaan toisiimme. Kilpailemme vain esteratsastuksessa, sillä me molemmat menetämme helposti päämme koulukiemuroita vääntäessä. Emme kuitenkaan ole mikään sählääjäkaksikko, vaikka toisinaan siltä se näyttää. Hyvinä päivinä yhteistyömme toimii mallikkaasti, huonoina päivinä itken ja huudan. Huonot päivät onneksi ovat vähentyneet ajan kuluessa. Meillä ei ole mitään erityistä treenirutiinia vielä muodostunut kolmessa vuodessa. Keväisin/kesäisin meillä on yleensä muutaman viikon pituinen maastoilukausi, ja talvisin laukkailemme päättömästi pelloilla kentän ollessa jäässä.
Naja on ollut nyt kaksi kuukautta lomalla turvonneen jalan vuoksi. Turvotuksen syynä on aivan ihana rivi, jolle Naja on herkkä. Turvotus alkaa vähitellen olemaan olematon, mutta treenaamisen aiomme aloittaa varovasti. Mahdollisesti oma lihaskunto on tällä hetkellä huonossa hapessa, joten ensi vuonna aloitamme puhtaalta pöydältä.
Najan lisäksi Neito tulee ottamaan suuren roolin blogissani. Neito on aikaisempi treenikaverini, jonka kanssa kilpailimme harjoitus- ja seurakilpailuissa esteitä sekä koulua. Tasomme oli aina matalalla, koska en edes koskaan aikonut aloittaa kilpailemista. Innostuin kuitenkin esteratsastuksesta, mutta Neito ei ollut enää siihen sopiva. Neidon kanssa on vieläkin ilo treenata, mutta tammalle on jo alkanut kertyä ikää. Neidolla hypätään vielä silloin tällöin esteitä. Tämä tamma on myös ainoa hevonen, johon uskallan luottaa sataprosenttisesti. Olen omistanut sen jo viisi ja puoli vuotta eikä se tee koskaan mitään tyhmää.
Itse ratsastan Neidolla vähän. Joskus saatan ratsastaa kaksi kertaa viikossa, joskus vain kaksi kertaa kuukaudessa. Neito seisoi yli puoli vuotta tekemättä lähes mitään, mutta kesän lopussa serkkuni aloitti ratsastuksen. Hän on liikuttanut Neitoa vähintään kaksi kertaa viikossa, ja on ollut mukava katsoa, kuinka Neidon kunto ja serkkuni ratsastustaito kehittyvät samassa tahdissa. On ilo omistaa hevonen, joka osaa opettaa. Olen myös oppinut itse paljon opettaessa.
Pienemmät pahat Depsi ja Erkki tulevat esiintymään myös blogissa. Kummallakaan ei ratsasteta, sillä Depsi on miniatyyrihevonen ja Erkki on eläkkeellä. Erkillä voisi periaatteessa ratsastaa, mutta meiltä ei löydy pientä ratsastajaa. Emme myöskään halua pakottaa vanhaa ponia tekemään jotain, jota se inhoaa todella paljon. Sillä on takana 15 vuotta ratsastuskouluponin arkea ja kaksi vuotta minun ratsuna toimimista, joten se on saanut kohta kolme vuotta tarhailla rauhassa lauman seassa.
Eipä minusta tai poneistani sen enempää. Meihin voi tutustua paremmin postauksien myötä tai esittelysivuilta, kun saan ne valmiiksi. Jos olet jostain syystä eksynyt tänne, seuraat minua jo todennäköisesti Instagramissa. Jos näin ei kuitenkaan ole, käy tutustumassa! Kulissien taakse pääsee Snapchatin kautta, jonka löydät Instagramistani. Tämä ensimmäinen postaus saa luvan olla tässä.
